Miten voi olla ihminen näin lahopää. Unohtelen ihan normiasioita, mistä on vielä muistutettu sataan kertaan. Vissiin seitsemän vuotta muovinkäryssä on muuttanut aivot villaksi. (mistä tuli mieleen, että koneellinen villasukkia on edelleen ripustamatta kuivumaan) Mä tarviin henkilökohtaisen sihteerin. Miespuolisen mielellään. Jonkun joka on kiinnostunut myös susikoiran kouluttamisesta, siivouksesta ja ruuanlaitosta.

Työasiat menee miten menee, jo puoli vuotta takana samassa paikassa, vuokrafirman kautta toki. Kun on vaan tilapäistä työvoimantarvetta. Työ sinänsä ei ole kovin kummoista, onneksi kuitenkin suht vaihtelevaa. Työkaverit on mukavia, joskin hieman outoja. Kuitenkin lähes normaaleja entisiin duunikavereihin verrattuna.

Vuoden vaihteessa päätin, että musta tulee Parempi Ihminen. Ja tämähän tapahtuu vain ja ainoastaan marttaliiton avustuksella, eli täyttämällä hlökohtaista kirjanpitoa. En ehkä välttämättä olis halunnut tietää, mihin mun rahat menee, mutta tulipahan sekin nyt selvitettyä.